Leikkaus - Tonsillektomia

  Kuten mainitsinkin kuulumispostauksessa, olin tauon aikana Tonsillektomiassa eli nielurisaleikkauksessa. Keskustelupalstat ovat täynnä kaikennäköisiä kertomuksia kyseisestä leikkauksesta ja ajattelin jakaa minun kokemukseni tänne blogiin.

Leikkaus oli kaksi viikkoa sitten ja se suoritettiin päiväkirurgisessa yksikössä VKS:ssä. Leikkaukseen mentiin syömättä ja juomatta, jolloin vältetään pahoinvointi ja kotiin pääsee saman päivän aikana. Olin saanut ajan leikkaukseen ja olin paikalla jopa hieman ajoissa. 

Ilmottauduin osastolle, jätin tavarat kaappiin ja istuin odottelemaan kutsua alkuhaastatteluun, johon pääsin hyvin nopeasti. Sain särkylääkkeen jonka jälkeen odottelin viitisentoista minuuttia kunnes minut kutsuttiin leikkaussaliin. Salissa menin pötkölleni leikkauspöydälle, minulle laitettiin verenpainemittari, jotain anturoita rintakehään ja kylkeen ja sormenpäähän sykemittari (?). Tippa saatiin toisella yrityksellä käteen kiinni ja tämän jälkeen anestesialääkäri annosteli nukutusaineen ja seuraava muistikuva onkin heräämöstä (tosin luulin edelleen olevani leikkaussalissa).

Heräsin hieman vajaa tunti siitä kun menin leikkaussaliin ja kun kerrann olin herännyt, ei millään enää väsyttänyt koko aikana, vaikka olisi ollut hyvää aikaa lepäillä. Heräämössä olin neljä tuntia, jonka jälkeen pääsin kotiin toipumaan. 

Toipuminen sujui melko hyvin. Nielussa tuntui samalta koko ajan söi lääkkeitä tai ei, mutta korvia särki senkin edestä. Minulla pahimpia päiviä oli neljäs ja viides, jolloin särkylääkkeitä olisi pitänyt ottaa lähes kolmen tunnin välein olon helpotumiseen. Särkyyn söin buranaa ja paramaxia. Useampana yönä heräsin pari kertaa yössä raastavaan korvakipuun, mutta noin viikon päästä leikkauksesta sain nukuttua taas kokonaisia öitä. 

Vuotoja ei ensimmäisen viikon aikana ollut ollenkaan, kunnes puolitoista viikkoa leikkauksen jälkeen asiaan tuli muutos. Viime viikolla, lauantai iltana, nielu alkoi sitten vuotaa, mutta sain sen tyrehtymään eikä yli 12 tuntiin ollut mitään ongelmia. Sunnuntaina päivällä olimme lähdössä liikenteeseen kun nielu alkoi taas hieman vuotaa, mutta se lakkasi kymmenessä minuutissa ja jäi vähäiseksi. Puolituntia myöhemmin vein työpaikalleni ilmoitusta hoitovapaasta, kun suuhun nousi verta ja tällä kertaa sille ei tullutkaan loppua ja koska olimme lähellä sairaalaa, suuntasimme päivystykseen. Siellä menikin nelisen tuntia ja sinä aikana vuoto kohtaa painettiin adrenaliinilla, minulle laitettiin tippa ja suoni poltettiin kiinni. Verta syljeskelin todennäköisesti noin litran verran ja loput mössöstä olikin mahan sisältöä. Jos oikein muistan lääkärin sanat, tällaisia vuotoja tulee melko pienelle määrälle leikkaus potilaista, joten jos jollakulla on tonsillektomia tiedossa, ei kannata asiaa murehtia.

  Vinkiksi vielä; suosin syömään mietoja viileitä ruokia, kuten jogurttia ja jäätelöä. Juomat itse sain parhaiten alas pillin avulla. Suklaa, smoothiet, suola tai muutkaan happamat ruoat/juomat eivät tehneet yhtään hyvää nielulle (koitapa itse kaataa esim. suolaa haavaan).

Loppujen lopuksi pääsin leikkauksesta aika helpolla.

Hengissä ollaan

... ainakin suurin piirtein.

  Tässä tuli ihan tahattomasti kolmen viikon tauko blogin puolella johtuen niin kiireistä, jaksamattomuudesta kuin ideoiden puutteestakin. Tänä aikana en ole tietokoneen ääressäkään paljoa istunut, joka taas on ollut oikein mukavaa vaihtelua siihen, että yleensä sen ääressä tulee vietettyä aikaa ihan liikaa.

Viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Meillä on vieraillut muita mammoja vauvoineen, olen neulonut niin #karkkineuletta, parit keskeneräiset sukat valmiiksi ja aloittanut uusiakin neuleita. Olen katsellut telkkua, käynyt yhdessä naisten illassa ja osallistunut käsityö kurssin lisäksi blogivalokuvaus kurssille. Olen pohtinut mitä hankkia joululahjaksi läheisille (jouluunhan on enää reilu 2kk), tehnyt synttärilahjaa kummitytölle ja pohtinut jatkoa vanhempainvapaan jälkeen.

Olin nielurisaleikkauksessa puolitoista viikkoa sitten ja siitä on nyt yritetty toipua. Viikonloppuna jouduin päivystykseen muutamaksi tunninksi tarkkailuun kun nielu alkoi vuotaa ja syljeksin verta lähes litran verran kunnes suoni poltettiin kiinni.

Victoria on tällä välillä täyttänyt seitsemän kuukautta ja noin kuukausi sitten oppinut ryömimään.

  Tällaiset lyhkäiset kuulumiset. Jos nyt vaikka kunnostautuisin taas blogin puolella ja pääsisin normaaliin postaus tahtiin takaisin.

Synnytyskertomus

  Tämä teksti tulee olemaan hiukan pitkä ja kertoo siis kuinka neiti saatettiin maailmaan. Lopussa vielä lyhennettynä synnytyksen tiedot niille jotka eivät jaksa koko tekstiä lukea.

  Meidän neidin laskettu aikahan oli tämän viikon maanantaina 10.3, mutta perätilan ja epäonnistuneen kääntö yrityksen sekä magneettikuvauksen tulosten jälkeen sovimme suunnitellusta sektiosta perjantaille 7.3. Jotenkin ajattelin, että sinne asti mennään vaikka mielessäni on jo ennen äitiyslomalle jääntiä ollut sellainen kutina, ettei pirpana taida laskettua aikaa pidemmälle edes masussa viihtyä. En tiedä mistä sellainen kutina edes oli minulle tullut, kumminkaan minkäänlaisia ennakoivia supistuksia tai muuta vastaavia merkkejä ei edes ollut ennen pienokaisen syntymäpäivää, arvelin hänen tulevan aiemmin meitä ilahduttamaan.

Ensimmäinen blogissa julkaistu kuva MINUSTA ja näytän aika kamalalta.

  Sunnuntai aamuna 23.2 heräsin noin kello 05:55 jo joka yö tavaksi tulleeseen vessa käyntiin. Tämän jälkeen menin takaisin nukkumaan. Minulla oli jotenkin hassu tunne, en tiennyt miksi ja pohdinkin sitä hetken ennen kuin nukahdin puoliksi uudelleen. Kauaa en kerennyt puoli unessa olemaan kunnes heräsin kun housuihin lirahti. Aluksi luulin sen olevan pissaa ja ihmettelinkin sitä kun juuri olin käynnyt vessassa, mutta kun sitä lirahti lisää, pomppasin hyvin äkkiä ylös sängystä. Lapsivedet siis meni noin 06:35 ja sitähän riitti. Siinä sängyn vieressä seistessä herätin aluksi N ja kohta soittelin jo synnärille, että nyt tarttis vissiin tulla sairaalalle. N sai kuskata minulle ensiksi pyyhettä lattialle ja toisen itseni kuivaukseen, sen jälkeen sanelin mitä tarvitsi tuoda minun sairaalakassia varten. Kun suurin osa vesistä oli valunut, pakkasin kassin loppuun, puin päälleni ja lähdimme synnärille.

  Synnärille saavuimme 07:14 ja pääsin heti alkuun tarkkailuun käyrille. Noin 07:30 minulle tehtiin sisätutkimus jolloin kohdunkaulaa ei enää ollut jäljellä ja olin kahdelle sormelle auki. Siinä sitten keskusteltiin, että keisarinleikkaukseen mennään joskus yhdeksän jälkeen aamulla ja N sai luvan tulla mukaan kunhan hänestä ei tarvitsisi huolehtia. Menimme takaisin tarkkailu huoneeseen jossa minulle laitettiin katetri käteen, otettiin parit verikokeet. Supistukset alkoivat 07:43 ja tulivat heti 6 minuutin välein. Jossakin välissä minulle laitettiin myös virtsakatetri ja sain sen ihanan selästä auki olevan sairaalakaavun päälleni. N sai myös päälleen sairaalavaatteet jotta voisi tulla mukaan leikkaussaliin. Kaikki oli oikeastaan valmiina vähän yhdeksän jälkeen jonka jälkeen vain odoteltiin leikkaukseen pääsyä. Supistuksia tuli tasaisesti ensiksi kuuden minuutin välein, sen jälkeen 4 ja myöhemmin 3-1 minuutin välein. Supistukset eivät piirtyneet ollenkaan käyrille, sillä ne tulivat minulla alaselkään ja vasta lopussa ennen sektiota hieman alavatsalle. Supistukset tuntuivat kumminkin koko ajan reippaammin ja ne sattuivat kipeästikin loppua kohden ja muistuttivat kuukautiskipuja, mutta huomattavasti kipeämpänä versiona.

  Odotus tuntui välillä aika piinaavalta ja oli helpotus kun noin 11:20 kuulin pääseväni leikkaukseen. Leikkaussaliin päästessämme N joutui hetkeksi toiseen huoneeseen odottelemaan kun minut siirrettiin leikkauspöydälle ja minulle tehtiin loppu viimeistelyt ja odottimme anestesia lääkäriä laittamaan puudutus. Kun minut kaikkine piuhoineen oli viritelty pöydälle niin N pääsi saliin ja vauva voitiin leikata ulos. Äänet olivat aika inhottavia ja se tunne kuinka mahaa paineltiin ja heiluteltiin oli todella outo. Leikkaus ei sattunut milläänlailla, enkä tuntenut sitäkään kun maha leikattiin auki. Vasta kun vatsaa paineltiin tms. vauvan ulos saamiseksi tunsin jotakin.

  Neiti saatiin pihalle klo. 11:51 itkun kera. Häntä käytiin hieman putsaamassa ja kapaloimassa jonka jälkeen hän pääsi aluksi N syliin ja siitä hetkeksi minunkin syliin. Kyllähän siinä itku tuli kun sai hänet syliin ja vaikkei N kyynelehtinyt, kostui hänenkin silmänsä hiukan. Neiti ja N lähtivät sitten osastolle kun minä jäin kasaan kursittavaksi ja sen jälkeen heräämöön toipumaan puudutuksesta. Heräämössä koitin nukkua, mutta aikamoista torkkumista vain sain aikaiseksi ja osastolle pääsin noin 14:30.

  Neiti syntyi siis sunnuntaina 23.2.2014 klo. 11:51 rv 37+6 kiireisellä sektiolla pistein 9/10/10. Lyhyt (50cm) napanuora oli kerran kaulan ympäri joka esti vauvan kääntymisen. Synnytyksen kesto lapsiveden menosta 5h 11min ja supistuksien alkamisesta 4h 8min. Kolmannen vaiheen kesto 2min. Paino 3180g, pituus 48,5cm ja py 34,8cm.

Puoliksi pakattu sairaalakassi

  Tämä postaus minun piti niin monet kerrat tehdä loppuun ja julkaista ennen pienokaisen syntymää. Päivä ennen synnytystä minun oli tarkoitus se tehdä, mutta jostakin syystä en vain saanut aikaiseksi. Kuten monen muunkin asian kanssa kävi, jolloin sairaalassa käyrillä maatessa tuli mietittyä ja manattua kun sitä, tätä ja tuota olisi pitänyt tehdä jo synnytystä edeltäneellä viikolla ja kuinka monta asiaa oli tarkoitus tehdä sillä viikolla kun sitten olinkin sairaalassa vauvan kanssa. No tässä tämä nyt on, hieman muokattuna ja mukana kommentit niistä mitä otin mukaan ja mistä oli hyötyä.

  Ennen viimeistä äitiyspoli käyntiä jännitin ihan kamalasti. En oikein itsekään tiennyt mitä, mutta veikkaisin, että mitä jos synnytys olisi käynnistynytkin siinä samalla. Näin ei onneksi käynyt, mutta valmistauduin asiaan edes hieman edeltävänä iltana.

  Olin aikaisempana viikonloppuna pessyt kaikki kaapissa olevat vauvan vaatteet valmiiksi ja ryhtynyt katselemaan sieltä sopivia vaatteita vauvalle kotiutumista varten. Kelit olleet ärsyttävän vaihtelevia ja tällain ensisynnyttäjänä oli vaikea muutenkin arvioida millaista sitä kannattaisi ottaa mukaan vauvalle, mutta ajattelin, että mieluummin liikaa ja liian lämmintä kuin liian vähän jotta vauvan tulee kylmä. Laukkuun pakkasin tällaisia tarvikkeita vauvaa varten

 Toppahaalari ja fleecehaalari - asteita taisi olla +5 joten toppahaalari jäi laukkuun kotiin lähtiessä.

 Kolme bodya, nämä saattaa vielä vaihtua tai lisääntyä - keskimmäinen oli tarpeeksi pieni niin neiti ei hukkunut siihen.

 Yöpuku, potkuhousut, puolipotkarit ja sukkikset - päälleen neiti sai puolipotkarit joiden vyötärö oli liian löysä.

Solmittava lakki, pipo, villasukat, sukat ja tumput. Vielä pitäisi yksi lakki ja mahdollisesti tumputkin neuloa - Pipot olivat isot, mutta pysyivät päässä ja tumput pääsivät käteen. Mitään en kerennyt neuloa ennen pikkuisen syntymää.
 

  Hoksasin samalla, että kai sitä täytyy itsellekin ottaa jotain mukaan ja sainkin kun sainkin kasattua itselleni hieman tarvikkeita valmiiksi. En päättänyt haluanko olla sairaalassa omilla vai sairaalan vaatteilla, mutta katsoin itselleni pari vaate kertaa valmiiksi. - Olin sairaalan vaatteilla, rinnoistakin valui niin kovasti maitoa että mekkoa sai olla vaihtamassa noin  kolme kertaa päivässä ennen kun sain liivinsuojia ja eipähän tarvinnut kantaa pyykättävää kotia. Samaan kasaan laitoin myös villasukat, kirjan, myslipatukoita, rusinoita ja lasten välipala smoothieita. Nämä pitäisi vielä saada pakattua laukkuunkin. Kaupasta pitäisi ostaa vielä jonkinlaiset sisätossut/-kengät ja uusi dödö. - Myslipatukat ja rusinat söin, muu oli turhaa. Nämä kaikki lykkäsin laukkuun lähdön hetkellä, onneksi olivat sentään läjässä valmiina. Tossut kerkesin ostaa ja olivat ihan kätevät.

  Muita mukaan otettavia olin listannut onneksi puhelimen muistilistalle, muuten en olisi niistä puoliakaan varmaan siinä jännityksen ja tärinän ja pikku paniikin tilassa muistanut ottaa mukaan. Listalta löytyi: tabletti, puhelin ja kamera + näille laturit, kuulokkeet, hygienia tarvikkeet, virkkaus-/neulomisvälineet ja mahdollisesti vielä jotain muutakin kun lääkäri sanoi minulle, että varautua olemaan osastolla neljä tai viisi päivää. - käsityö juttuja ottanut mukaan sillä N veli nukkuin siinä huoneessa jossa nämä sijaitsivat ja totesin etten tarvitse niitä mukaan ja oikeassa olinkin.

  Pienokaisen tavarat olivat siis pakattuna jo laukussa kun lähdön hetki koitti, mutta omat tavarat olivat vain kasattuna parissa paikassa ja osa vielä kokonaan pakkaamatta (koska tarvitsin niitä käytössä lähes päivittäin) ja laitoin ne kassiin vasta kun olimme sairaalaan lähdössä. Kaikki tavarat tuli mukaan mitä halusinkin, vain kynsisakset N toi myöhemmin mukanaan.

Synnytyksen jälkeisiä kuulumisia

  Hei vaan pitkästä aikaa. Tässä tuli pidettyä pieni blogi tauko, sillä kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten meille syntyi pieni tyttö kuten kävin silloin päivittämässä. 

  Neiti oli hätäisempi, eikä halunnut odotella seitsemänteen maalliskuuta saakka, vaan halusi tulla meitä ilahduttamaan jo 23.2 rv 37+6.

  Sairaalassa olimme sunnuntaista torstaihin eli viisi päivää, eikä meillä ollut mikään kiire pois ja halusinkin kaiken tarvittavan avun mikä oli tarjolla. Kotiin pääsyä odotin silti pienellä jännityksellä ja toisaalta olin myös helpottunut kotiin pääsemisestä, sillä tiesin saavani nukkua yöllä. Olin nimittäin sairaalassa kahden hengen huoneessa ja huonekaverini poika huusi aikalailla läpi yöt ja ne pätkät kun hän ei huutanut niin en saanut nukuttua liian kirkkaan valaistuksen takia jota rouva piti päällä. Meidän neiti taas nukkui niin nätisti eikä piitannut toisen vauvan itkusta ja heräsi kerran tai kaksi yössä syömään.

  Sairaalasta kotiuduttuamme yksi päivä meni uudella asunnolla rempatessa (itse lähinnä seurasin touhua sivusta ja hoidin neitiä) ja pari päivää myöhemmin oli muutto. Onneksi meillä oli reippaasti apujoukkoja, niin muutto hoitui hyvin minun ja N stressistä huolimatta. Puolitoista viikkoa on mennyt aika nopeaa ja koneellakaan ei pahemmin ole kerennyt olemaan. Neidin ruokkiminen vie yllättävän paljon aikaa ja olemme olleet paljon joko menossa ja vieraita on käynyt katsomassa neitiä. Mielestäni on ollut mukava, että nyt on tapahtunut kaikkea sillä saan olla ihan tarpeeksi kaksistaan vauvan kanssa kun N palaa takaisin töihin.

  Nyt kotona on opeteltu olemaan pikkuisen kanssa kohta kaksi viikkoa ja oikein mainiosti on mennyt. Ei meillä sairaalassakaan mitään vaikeuksia ollut, mutta tottahan se helpotti kun tiesi, että apu on lähellä ja heti saatavilla. Neiti on kovin tyytyväinen, itkee vain nälissään tai ilmavaivoja ja nukkuu paljon. Hereillä ei jakseta olla kovinkaan paljoa päivässä ja kotonakin herätään öisin vain kahdesti syömään.

  Tällaista meille kuuluu. Yritän kirjoitella lähipäivinä muun muassa sairaalakassin kohtalosta, synnytyskertomuksesta, neuvolan "kotikäynnistä" ja neidin 2vk neuvolasta. Uudesta asunnosta kirjoittelen kun saamme tavarat paremmin paikalleen ja silloin on luvassa myös kuvia asunnon muutoksesta. Katsotaan jos pääsisin taas kiinni blogin kirjoittelussa.

Suunniteltu sektio

  Nyt se on selvillä. Nimittäin meidän vauvan syntymäpäivä. Kätilö soitteli ennen puoltapäivää ja ilmoitti tulevan aikataulun. Keskiviikkona 5.3 pitäisi aluksi mennä laboratorioon antamaan verinäyte, sieltä sitten A4 eli synnytys osastolle saamaan info leikkauksesta ja meidän vauvan syntymäpäivä tulee olemaan perjantaina 7.3 (ellei itse aio pihalle aiemmin tai käänny raivotarjontaan).

  Muistin myös kysyä koska vauvan tarjonta vielä tarkastetaan ja se tarkastetaan vasta ennen leikkausta ja jos vauva on kääntynyt niin sitten leikkausta ei tehdä.

  Sain myös huokaista helpotuksesta meidän muuton suhteen. Jännitin sitä jos leikkaus olisi viikkoa aikaisemmin, makaisin itse sairaalassa kun meillä on muutto ja murehdin, että osaisiko tuo ukko katsoa kaikki tavarat oikeaan osoitteeseen ja siivottua vanhan kämpän kuntoon. No nyt ei tarvitse sitä murehtia vaan koska itse en voi kannella tavaroita paljoakaan niin saan hoidettua siivouksen vanhalla kämpällä.

 Raskautta on siis jäljellä enää kolme viikkoa ja yksi päivä.

Kontrolli 35+2

  Minulla oli tänään nyt sitten se toinen kontrolli käynti äitiyspoliklinikalla. Alunperin sen olisi pitänyt olla vasta viikon päästä ja ainoastaan siitä, että pirpana on kasvanut normaalisti. Tammikuun aikana kun pirpana päättikin kääntyä takaisin poikittaiseen perätilaan niin aikaistettiin käyntiä viikolla ja saatiin siihen samaan sitten tuo käännön yritys.

  Painelemalla lääkärikään ei osannut sanoa varsinaisesti kuinka päin tämä vauveli tuolla masussa asustaa, mutta kun otettiin ultra esiin niin siellä se meininki oli edelleen sama kuin aiemminkin. Lääkäri mittaili siinä reisiluun, pään halkaisijan ja muitakin kuten lapsiveden määrän. Pirpana on hyvin kasvanut ja vastaa viikkoja ja painoa arviolta sen 2500g. Lapsivettä oli kuulemma vähän niukasti eli enemmänkin saisi olla, mutta liian vähän sitä ei ollut.

  Lääkäri koitti käännöstä pariin otteeseen, mutta ei tuo meidän jääräpää tahtonut liikkua mihinkään suuntaan. Kääntämisestä itsestään sen verran, että vähän epämukavaltahan se tuntuu kun joku painaa vattaa ja sen sisälmyksiä ja koittaa työntää vauvaa toiseen asentoon, mutta ei se kipeää oikeastaan ottanut. (Se että lapsivettä ei ollut niin hirveästi, vaikuttaa kääntämiseen ja sen onnistumiseen ja samoin tuo istukan edessä oleminen.)

  Koska kääntäminen ei onnistunut, saatiin minut samantien laitettua onneksi magneettikuvaukseen niin nähdään voinko synnyttää pirpanan alakautta vaikka hän olisikin perätilassa vai mennäänkö sektiolla. Tällä viikolla saankin tietää lopputuloksen sillä heti tietoa ei saanut kun röntgen lääkärin täytyy tehdä ne mittaukset. Tällä hetkellä synnytys alateitse ei välttämättä ole edes mahdollinen vaikka tilaa löytyisikin. Lääkäri kertoi, että mielellään jos alateitse synnyttää perätila vauvan niin silloinkin pepun olisi parasta tulla edellä, mutta tällä hetkellä ulos ollaan tulossa varpaat edellä niin saa nähdä.

  Itsehän siis mielelläni synnyttäisin vaikka perätilassa oltaisiinkin ja jos vain olosuhteet asian sallivat, mutta tärkeintä on, että pirpana tulee terveenä ja ehjänä ulos. Tällä tietoa jos mennään sektiolla, niin se olisi todennäköisesti 39. raskausviikolla, mutta jos edellytyksiä alatie synnytykselle on niin minut otettaisiin viimeistään viikolla 41 osastolle ellei sitä ennen ole käynnistynyt itsekseen.

  Tällä hetkellä siis odotellaan aluksi magneettikuvauksen tuloksia ja sen jälkeen katsotaan jatkoa ja toivotaan samalla, että pirpanan malttaisi kääntyä raivotarjontaan takaisin.

Kontrolli 28+0

  Meidän aamu alkoi tänään käynnillä äitiyspoliklinikalla kontrolli ultrassa. Rakenneultrassa nimittäin selvisi, että minulla on istukka on edessä ja kaiken lisäksi vielä niin matalalla, että se on kohdunsuulla. Toiseksi napanuorassa kulkee vain kaksi verisuonta normaalin kolmen sijaan. Tämä kerta oli siis sitä varten, että lääkäri tarkisti istukan nousseen ylöspäin ja pirpanan kasvavan normaalisti ja verisuonten toimivan kunnolla. Istukka olikin noussut 2,5-3cm kohdunsuulta ylöspäin joten se ei ole enää esteenä alatiesynnytykselle. Kaksi senttiä on rajana tälle. Pirpana on myöskin kasvanut normaalisti ja painoarvio olikin 1000-1100g ja veri kulki suonissa myös normaalisti. Siellä se makoili raivotarjonnassa ja jalat ja kädet oikean kyljen puolella. Siellä ne potkut on yleensä tuntuneetkin. (Säikähdän muuten usein kun pirpana alkaa liikkua tai potkia, en osaa sanoa miksi.) Sain vielä yhden ajan viikolle 36, mutta tämän käynnin tarkoituksesta minulla ei oikeastaan ole tietoa.

  Tällaista tällä kertaa. Seuraava käynti neuvolassa onkin vasta ensi vuoden puolella.

Poliklinikka kutsu

  Kuten kerroinkin, nyt olen pari päivää odotellut soittoa sairaalasta josko pääsisin siihen nielurisa leikkaukseen ja tänään tippuikin postilaatikosta kutsu poliklinikalle. Kyseisessä kirjeessä ei kerrota leikataanko risat pois, mutta maanantaina pitäisi 12:30 olla sairaalalla joka tapauksessa niin eiköhän ne pois oteta. Tuskin kutsua muuten olisi tullut.

  Palailen tähän asiaan sitten ensi viikolla kun tiedän mitä tuleman pitää.