Hiljaisuuden loppu

  Tervepä terve. Reilu kuukausi on mennä humpsahtanut tässä yhtäkkiä, niin ettei sitä meinannut hoksatakaan. Tammikuu meni hurjan nopeasti ja minusta kun tuntuukin, että olisin vasta pari päivää sitten toivotellut teille hyvää uutta vuotta.

Monenlaista on tapahtunut tässä ajassa, kuten Victoria on nyt 11,5 kk ja 1 -vuotis synttärit lähestyvät hurjaa vauhtia ja niiden suunnittelun kanssa on täys tohina päällä ja tänä viikonloppuna neiti jäi ensimmäistä kertaa fammun luo yötä kun me lähdimme Seinäjoelle N kanssa. Myös katsaus viime vuodesta, joululahja postaus ja pari shoppailu kierroksen ostosten esittelyä, sekä ainakin yksi toivepostaus.

Asiaa olisi siis useampaan postaukseen kun vain saisi ne toteutettua. Nykyään kun koneen ääressä ei kerkeä olla kuin neidin nukkuessa päikkäreitä tai yöuniaan, sillä neiti kaipaa kovastikin huomiota ja leikkikaveria sekä äitin sylissäkin viihdytään enemmän vaikka muuten ollaan menossa koko ajan. 

Joten yritän tässä palailla hieman säännöllisempään postaustahtiin.

Hengissä ollaan

... ainakin suurin piirtein.

  Tässä tuli ihan tahattomasti kolmen viikon tauko blogin puolella johtuen niin kiireistä, jaksamattomuudesta kuin ideoiden puutteestakin. Tänä aikana en ole tietokoneen ääressäkään paljoa istunut, joka taas on ollut oikein mukavaa vaihtelua siihen, että yleensä sen ääressä tulee vietettyä aikaa ihan liikaa.

Viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Meillä on vieraillut muita mammoja vauvoineen, olen neulonut niin #karkkineuletta, parit keskeneräiset sukat valmiiksi ja aloittanut uusiakin neuleita. Olen katsellut telkkua, käynyt yhdessä naisten illassa ja osallistunut käsityö kurssin lisäksi blogivalokuvaus kurssille. Olen pohtinut mitä hankkia joululahjaksi läheisille (jouluunhan on enää reilu 2kk), tehnyt synttärilahjaa kummitytölle ja pohtinut jatkoa vanhempainvapaan jälkeen.

Olin nielurisaleikkauksessa puolitoista viikkoa sitten ja siitä on nyt yritetty toipua. Viikonloppuna jouduin päivystykseen muutamaksi tunninksi tarkkailuun kun nielu alkoi vuotaa ja syljeksin verta lähes litran verran kunnes suoni poltettiin kiinni.

Victoria on tällä välillä täyttänyt seitsemän kuukautta ja noin kuukausi sitten oppinut ryömimään.

  Tällaiset lyhkäiset kuulumiset. Jos nyt vaikka kunnostautuisin taas blogin puolella ja pääsisin normaaliin postaus tahtiin takaisin.