Synnytyskertomus

  Tämä teksti tulee olemaan hiukan pitkä ja kertoo siis kuinka neiti saatettiin maailmaan. Lopussa vielä lyhennettynä synnytyksen tiedot niille jotka eivät jaksa koko tekstiä lukea.

  Meidän neidin laskettu aikahan oli tämän viikon maanantaina 10.3, mutta perätilan ja epäonnistuneen kääntö yrityksen sekä magneettikuvauksen tulosten jälkeen sovimme suunnitellusta sektiosta perjantaille 7.3. Jotenkin ajattelin, että sinne asti mennään vaikka mielessäni on jo ennen äitiyslomalle jääntiä ollut sellainen kutina, ettei pirpana taida laskettua aikaa pidemmälle edes masussa viihtyä. En tiedä mistä sellainen kutina edes oli minulle tullut, kumminkaan minkäänlaisia ennakoivia supistuksia tai muuta vastaavia merkkejä ei edes ollut ennen pienokaisen syntymäpäivää, arvelin hänen tulevan aiemmin meitä ilahduttamaan.

Ensimmäinen blogissa julkaistu kuva MINUSTA ja näytän aika kamalalta.

  Sunnuntai aamuna 23.2 heräsin noin kello 05:55 jo joka yö tavaksi tulleeseen vessa käyntiin. Tämän jälkeen menin takaisin nukkumaan. Minulla oli jotenkin hassu tunne, en tiennyt miksi ja pohdinkin sitä hetken ennen kuin nukahdin puoliksi uudelleen. Kauaa en kerennyt puoli unessa olemaan kunnes heräsin kun housuihin lirahti. Aluksi luulin sen olevan pissaa ja ihmettelinkin sitä kun juuri olin käynnyt vessassa, mutta kun sitä lirahti lisää, pomppasin hyvin äkkiä ylös sängystä. Lapsivedet siis meni noin 06:35 ja sitähän riitti. Siinä sängyn vieressä seistessä herätin aluksi N ja kohta soittelin jo synnärille, että nyt tarttis vissiin tulla sairaalalle. N sai kuskata minulle ensiksi pyyhettä lattialle ja toisen itseni kuivaukseen, sen jälkeen sanelin mitä tarvitsi tuoda minun sairaalakassia varten. Kun suurin osa vesistä oli valunut, pakkasin kassin loppuun, puin päälleni ja lähdimme synnärille.

  Synnärille saavuimme 07:14 ja pääsin heti alkuun tarkkailuun käyrille. Noin 07:30 minulle tehtiin sisätutkimus jolloin kohdunkaulaa ei enää ollut jäljellä ja olin kahdelle sormelle auki. Siinä sitten keskusteltiin, että keisarinleikkaukseen mennään joskus yhdeksän jälkeen aamulla ja N sai luvan tulla mukaan kunhan hänestä ei tarvitsisi huolehtia. Menimme takaisin tarkkailu huoneeseen jossa minulle laitettiin katetri käteen, otettiin parit verikokeet. Supistukset alkoivat 07:43 ja tulivat heti 6 minuutin välein. Jossakin välissä minulle laitettiin myös virtsakatetri ja sain sen ihanan selästä auki olevan sairaalakaavun päälleni. N sai myös päälleen sairaalavaatteet jotta voisi tulla mukaan leikkaussaliin. Kaikki oli oikeastaan valmiina vähän yhdeksän jälkeen jonka jälkeen vain odoteltiin leikkaukseen pääsyä. Supistuksia tuli tasaisesti ensiksi kuuden minuutin välein, sen jälkeen 4 ja myöhemmin 3-1 minuutin välein. Supistukset eivät piirtyneet ollenkaan käyrille, sillä ne tulivat minulla alaselkään ja vasta lopussa ennen sektiota hieman alavatsalle. Supistukset tuntuivat kumminkin koko ajan reippaammin ja ne sattuivat kipeästikin loppua kohden ja muistuttivat kuukautiskipuja, mutta huomattavasti kipeämpänä versiona.

  Odotus tuntui välillä aika piinaavalta ja oli helpotus kun noin 11:20 kuulin pääseväni leikkaukseen. Leikkaussaliin päästessämme N joutui hetkeksi toiseen huoneeseen odottelemaan kun minut siirrettiin leikkauspöydälle ja minulle tehtiin loppu viimeistelyt ja odottimme anestesia lääkäriä laittamaan puudutus. Kun minut kaikkine piuhoineen oli viritelty pöydälle niin N pääsi saliin ja vauva voitiin leikata ulos. Äänet olivat aika inhottavia ja se tunne kuinka mahaa paineltiin ja heiluteltiin oli todella outo. Leikkaus ei sattunut milläänlailla, enkä tuntenut sitäkään kun maha leikattiin auki. Vasta kun vatsaa paineltiin tms. vauvan ulos saamiseksi tunsin jotakin.

  Neiti saatiin pihalle klo. 11:51 itkun kera. Häntä käytiin hieman putsaamassa ja kapaloimassa jonka jälkeen hän pääsi aluksi N syliin ja siitä hetkeksi minunkin syliin. Kyllähän siinä itku tuli kun sai hänet syliin ja vaikkei N kyynelehtinyt, kostui hänenkin silmänsä hiukan. Neiti ja N lähtivät sitten osastolle kun minä jäin kasaan kursittavaksi ja sen jälkeen heräämöön toipumaan puudutuksesta. Heräämössä koitin nukkua, mutta aikamoista torkkumista vain sain aikaiseksi ja osastolle pääsin noin 14:30.

  Neiti syntyi siis sunnuntaina 23.2.2014 klo. 11:51 rv 37+6 kiireisellä sektiolla pistein 9/10/10. Lyhyt (50cm) napanuora oli kerran kaulan ympäri joka esti vauvan kääntymisen. Synnytyksen kesto lapsiveden menosta 5h 11min ja supistuksien alkamisesta 4h 8min. Kolmannen vaiheen kesto 2min. Paino 3180g, pituus 48,5cm ja py 34,8cm.

Synnytyksen jälkeisiä kuulumisia

  Hei vaan pitkästä aikaa. Tässä tuli pidettyä pieni blogi tauko, sillä kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten meille syntyi pieni tyttö kuten kävin silloin päivittämässä. 

  Neiti oli hätäisempi, eikä halunnut odotella seitsemänteen maalliskuuta saakka, vaan halusi tulla meitä ilahduttamaan jo 23.2 rv 37+6.

  Sairaalassa olimme sunnuntaista torstaihin eli viisi päivää, eikä meillä ollut mikään kiire pois ja halusinkin kaiken tarvittavan avun mikä oli tarjolla. Kotiin pääsyä odotin silti pienellä jännityksellä ja toisaalta olin myös helpottunut kotiin pääsemisestä, sillä tiesin saavani nukkua yöllä. Olin nimittäin sairaalassa kahden hengen huoneessa ja huonekaverini poika huusi aikalailla läpi yöt ja ne pätkät kun hän ei huutanut niin en saanut nukuttua liian kirkkaan valaistuksen takia jota rouva piti päällä. Meidän neiti taas nukkui niin nätisti eikä piitannut toisen vauvan itkusta ja heräsi kerran tai kaksi yössä syömään.

  Sairaalasta kotiuduttuamme yksi päivä meni uudella asunnolla rempatessa (itse lähinnä seurasin touhua sivusta ja hoidin neitiä) ja pari päivää myöhemmin oli muutto. Onneksi meillä oli reippaasti apujoukkoja, niin muutto hoitui hyvin minun ja N stressistä huolimatta. Puolitoista viikkoa on mennyt aika nopeaa ja koneellakaan ei pahemmin ole kerennyt olemaan. Neidin ruokkiminen vie yllättävän paljon aikaa ja olemme olleet paljon joko menossa ja vieraita on käynyt katsomassa neitiä. Mielestäni on ollut mukava, että nyt on tapahtunut kaikkea sillä saan olla ihan tarpeeksi kaksistaan vauvan kanssa kun N palaa takaisin töihin.

  Nyt kotona on opeteltu olemaan pikkuisen kanssa kohta kaksi viikkoa ja oikein mainiosti on mennyt. Ei meillä sairaalassakaan mitään vaikeuksia ollut, mutta tottahan se helpotti kun tiesi, että apu on lähellä ja heti saatavilla. Neiti on kovin tyytyväinen, itkee vain nälissään tai ilmavaivoja ja nukkuu paljon. Hereillä ei jakseta olla kovinkaan paljoa päivässä ja kotonakin herätään öisin vain kahdesti syömään.

  Tällaista meille kuuluu. Yritän kirjoitella lähipäivinä muun muassa sairaalakassin kohtalosta, synnytyskertomuksesta, neuvolan "kotikäynnistä" ja neidin 2vk neuvolasta. Uudesta asunnosta kirjoittelen kun saamme tavarat paremmin paikalleen ja silloin on luvassa myös kuvia asunnon muutoksesta. Katsotaan jos pääsisin taas kiinni blogin kirjoittelussa.

Suunniteltu sektio

  Nyt se on selvillä. Nimittäin meidän vauvan syntymäpäivä. Kätilö soitteli ennen puoltapäivää ja ilmoitti tulevan aikataulun. Keskiviikkona 5.3 pitäisi aluksi mennä laboratorioon antamaan verinäyte, sieltä sitten A4 eli synnytys osastolle saamaan info leikkauksesta ja meidän vauvan syntymäpäivä tulee olemaan perjantaina 7.3 (ellei itse aio pihalle aiemmin tai käänny raivotarjontaan).

  Muistin myös kysyä koska vauvan tarjonta vielä tarkastetaan ja se tarkastetaan vasta ennen leikkausta ja jos vauva on kääntynyt niin sitten leikkausta ei tehdä.

  Sain myös huokaista helpotuksesta meidän muuton suhteen. Jännitin sitä jos leikkaus olisi viikkoa aikaisemmin, makaisin itse sairaalassa kun meillä on muutto ja murehdin, että osaisiko tuo ukko katsoa kaikki tavarat oikeaan osoitteeseen ja siivottua vanhan kämpän kuntoon. No nyt ei tarvitse sitä murehtia vaan koska itse en voi kannella tavaroita paljoakaan niin saan hoidettua siivouksen vanhalla kämpällä.

 Raskautta on siis jäljellä enää kolme viikkoa ja yksi päivä.

Edessä oleva synnytys ja tapa jolla vauva tuodaan maailmaan

  Sain eilen odottamani puhelun sairaalalta. Viime keskiviikkona kun pirpanan kääntöyritys ei onnistunut, kävin magneettikuvauksessa, jotta saatiin tutkittua voinko synnyttää perätila vauvaa. Minulle kerrottiin, että tuloksista ilmoitetaan puhelimitse kun tiedetään paremmin.

  Lääkäri kertoi, että lantiossani on yksi kohta jonka takia alatie synnytys ei siis ole mahdollinen vaan edessä on suunniteltu sektio. En huomannut kylläkään kysyä, että jos vauva kääntyy raivotarjontaan niin kai silloin saan synnyttää alateitse. Pitääkin tämä muistaa kysyä myöhemmin. Sektion ajankohta olisi siinä raskausviikolla 39 todennäköisesti, mutta kätilö ilmoittelee minulle tarkempaa ajankohtaa myöhemmin.

  Koko ajatus sektiosta ahdistaa jonkin verran. Miten se sujuu, onko vauva terve, kuinka kipeä olen leikkauksen jälkeen ja kuinka kauan, vaikuttaako leikkaus maidon nousuun ja imetykseen tai millainen suhde minulla tulee vauvan kanssa?

  Kokemuksia ja ajatuksia otan mielelläni vastaan.

Kontrolli 35+2

  Minulla oli tänään nyt sitten se toinen kontrolli käynti äitiyspoliklinikalla. Alunperin sen olisi pitänyt olla vasta viikon päästä ja ainoastaan siitä, että pirpana on kasvanut normaalisti. Tammikuun aikana kun pirpana päättikin kääntyä takaisin poikittaiseen perätilaan niin aikaistettiin käyntiä viikolla ja saatiin siihen samaan sitten tuo käännön yritys.

  Painelemalla lääkärikään ei osannut sanoa varsinaisesti kuinka päin tämä vauveli tuolla masussa asustaa, mutta kun otettiin ultra esiin niin siellä se meininki oli edelleen sama kuin aiemminkin. Lääkäri mittaili siinä reisiluun, pään halkaisijan ja muitakin kuten lapsiveden määrän. Pirpana on hyvin kasvanut ja vastaa viikkoja ja painoa arviolta sen 2500g. Lapsivettä oli kuulemma vähän niukasti eli enemmänkin saisi olla, mutta liian vähän sitä ei ollut.

  Lääkäri koitti käännöstä pariin otteeseen, mutta ei tuo meidän jääräpää tahtonut liikkua mihinkään suuntaan. Kääntämisestä itsestään sen verran, että vähän epämukavaltahan se tuntuu kun joku painaa vattaa ja sen sisälmyksiä ja koittaa työntää vauvaa toiseen asentoon, mutta ei se kipeää oikeastaan ottanut. (Se että lapsivettä ei ollut niin hirveästi, vaikuttaa kääntämiseen ja sen onnistumiseen ja samoin tuo istukan edessä oleminen.)

  Koska kääntäminen ei onnistunut, saatiin minut samantien laitettua onneksi magneettikuvaukseen niin nähdään voinko synnyttää pirpanan alakautta vaikka hän olisikin perätilassa vai mennäänkö sektiolla. Tällä viikolla saankin tietää lopputuloksen sillä heti tietoa ei saanut kun röntgen lääkärin täytyy tehdä ne mittaukset. Tällä hetkellä synnytys alateitse ei välttämättä ole edes mahdollinen vaikka tilaa löytyisikin. Lääkäri kertoi, että mielellään jos alateitse synnyttää perätila vauvan niin silloinkin pepun olisi parasta tulla edellä, mutta tällä hetkellä ulos ollaan tulossa varpaat edellä niin saa nähdä.

  Itsehän siis mielelläni synnyttäisin vaikka perätilassa oltaisiinkin ja jos vain olosuhteet asian sallivat, mutta tärkeintä on, että pirpana tulee terveenä ja ehjänä ulos. Tällä tietoa jos mennään sektiolla, niin se olisi todennäköisesti 39. raskausviikolla, mutta jos edellytyksiä alatie synnytykselle on niin minut otettaisiin viimeistään viikolla 41 osastolle ellei sitä ennen ole käynnistynyt itsekseen.

  Tällä hetkellä siis odotellaan aluksi magneettikuvauksen tuloksia ja sen jälkeen katsotaan jatkoa ja toivotaan samalla, että pirpanan malttaisi kääntyä raivotarjontaan takaisin.