Kontrolli 35+2

  Minulla oli tänään nyt sitten se toinen kontrolli käynti äitiyspoliklinikalla. Alunperin sen olisi pitänyt olla vasta viikon päästä ja ainoastaan siitä, että pirpana on kasvanut normaalisti. Tammikuun aikana kun pirpana päättikin kääntyä takaisin poikittaiseen perätilaan niin aikaistettiin käyntiä viikolla ja saatiin siihen samaan sitten tuo käännön yritys.

  Painelemalla lääkärikään ei osannut sanoa varsinaisesti kuinka päin tämä vauveli tuolla masussa asustaa, mutta kun otettiin ultra esiin niin siellä se meininki oli edelleen sama kuin aiemminkin. Lääkäri mittaili siinä reisiluun, pään halkaisijan ja muitakin kuten lapsiveden määrän. Pirpana on hyvin kasvanut ja vastaa viikkoja ja painoa arviolta sen 2500g. Lapsivettä oli kuulemma vähän niukasti eli enemmänkin saisi olla, mutta liian vähän sitä ei ollut.

  Lääkäri koitti käännöstä pariin otteeseen, mutta ei tuo meidän jääräpää tahtonut liikkua mihinkään suuntaan. Kääntämisestä itsestään sen verran, että vähän epämukavaltahan se tuntuu kun joku painaa vattaa ja sen sisälmyksiä ja koittaa työntää vauvaa toiseen asentoon, mutta ei se kipeää oikeastaan ottanut. (Se että lapsivettä ei ollut niin hirveästi, vaikuttaa kääntämiseen ja sen onnistumiseen ja samoin tuo istukan edessä oleminen.)

  Koska kääntäminen ei onnistunut, saatiin minut samantien laitettua onneksi magneettikuvaukseen niin nähdään voinko synnyttää pirpanan alakautta vaikka hän olisikin perätilassa vai mennäänkö sektiolla. Tällä viikolla saankin tietää lopputuloksen sillä heti tietoa ei saanut kun röntgen lääkärin täytyy tehdä ne mittaukset. Tällä hetkellä synnytys alateitse ei välttämättä ole edes mahdollinen vaikka tilaa löytyisikin. Lääkäri kertoi, että mielellään jos alateitse synnyttää perätila vauvan niin silloinkin pepun olisi parasta tulla edellä, mutta tällä hetkellä ulos ollaan tulossa varpaat edellä niin saa nähdä.

  Itsehän siis mielelläni synnyttäisin vaikka perätilassa oltaisiinkin ja jos vain olosuhteet asian sallivat, mutta tärkeintä on, että pirpana tulee terveenä ja ehjänä ulos. Tällä tietoa jos mennään sektiolla, niin se olisi todennäköisesti 39. raskausviikolla, mutta jos edellytyksiä alatie synnytykselle on niin minut otettaisiin viimeistään viikolla 41 osastolle ellei sitä ennen ole käynnistynyt itsekseen.

  Tällä hetkellä siis odotellaan aluksi magneettikuvauksen tuloksia ja sen jälkeen katsotaan jatkoa ja toivotaan samalla, että pirpanan malttaisi kääntyä raivotarjontaan takaisin.

Tarjonnan tarkastaminen ja kaupunki kierros

  Eilen minulle tosiaan annettiin omasta neuvolasta aika toiseen neuvolaan (jossa on ultraus välineet) täksi aamuksi jotta pääsimme tarkastamaan missä tarjonnassa pirpana tällä hetkellä on. Tällä kertaa menin äitini kanssa paikalle. Aluksi kätilö ei itsekään meinannut olla varma, mutta kun oikean kylkikaaren alta löytyi selvä rinkula eli pää, selvisi kuinka päin siellä masussa köllötellään. Kätilöllä siis ei ollut niin hyvää kokemusta ja osaamista taustalla ultraamiseen kuin sairaalan ultraajilla ja hän tästä mainitsikin alkuun, että pystyy katsomaan juuri asennon vain muttei antamaan mitään koko arvioita tai vastaavia. Eli tällä hetkellä pirpana on vinottaisessa perätilassa, eli pää on oikean kylkikaaren alla, peppu jossain vasemman lonkan päällä ja jalat suuntaa enemmän sitten tuonne missä pään kuuluisi olla. Kätilö saikin aikaistettua minun seuraavaa äitiyspoli käyntiä viikolla joten ensi keskiviikkona päästään taas moikkailemaan pirpanaa, katsomaan että hän on kasvanut normaalisti ja jos hän ei poli käyntiä ennen itse käänny, niin kääntöä ilmeisesti yritetään samalla kertaa.

Oli pakko napata kuva Instagramiin tällaisesta paperisesta monsterista HS Centerin portailla :D

  UÄ:n jälkeen menimme pariksi tunniksi äitini luokse istuskelemaan ja kävimme siinä kävellen Palosaarella sijaitsevassa ihanassa sisutusliikkeessä Säteessä. Ennen yhtätoista suuntasimme keskustaan ostoksille. Tarkoituksena oli hankkia pirpanalle viimeiset tarvittavat jutut, mutta tottakai sieltä tarttui hieman muutakin mukaan. Sain haettua mm. kangasta pinnasängyn reunapehmusteen päällystämiseen ja lakanoihin, parit tyynyliinat alennuksesta, Tiimarista pientä sälää, imetysliivit ja -topit minulle sekä sukkahousut pirpanalle henkasta ja maukasta, apteekista minulle särkylääkettä ja pirpanalle d-vitamiini tippoja. Välillä piti käydä tankkaamassa ja sen suoritimme Arnoldsissa bagelien ja donitsien äärellä. Niin ja sain irtisanottua nyt tämän hetkisen vuokra-asuntommekin. Ruokaostoksien kanssa samalla reissulla ostin talkin, sinkkivoiteen, kylpyöljyn ja pari tuttia.

  Tässä vielä huonot puhelinkuvat ostoksista

 Kangas on samaa kun mitä käytin tilkkupeittoon (9,90€/m) ja ihanat petroolin väriset tyynynpäälliset Anttila 8€/kpl.

 Parit keittiöpyyhkeet Tiimarista 2,50€/paketti ja tollasia muovi boxeja 4kpl joissa askartelu tarvikkeita ollut myynnissä, suurin  osa oli rikki/halki, mutta kaivoin parit ehjät sieltä 0,50€/kpl.

Vaahteranlehtiä askarteluun ja washi teippiä Tiimarista.

 

Tarvikkeita vauvalle ja särkylääkkeet minulle.

Lisäksi tosiaan ihan valkoiset sukkahousut vauvalle 7,95/2kpl paketti, mustat ja valkoiset imetysliivit 14,95€/2kpl setti ja samanväriset imetystopit 19,95€/2kpl setti.

P.s. Vähän meni myöhälle tämä päivitys kun yö tuli nukuttua niin huonosti, että oli pakko ottaa päikkärit välillä.

P.p.s. Olisin päässyt hakemaan hoitoalustan pakettiautomaatista viikonlopun aikana, mutta saapumisilmoitus on ollut jotenkin virheellinen ja paketti ei mahdu automaattiin vaan minun pitää hakea se ensi viikolla keskustan postista.

Kontrolli 28+0

  Meidän aamu alkoi tänään käynnillä äitiyspoliklinikalla kontrolli ultrassa. Rakenneultrassa nimittäin selvisi, että minulla on istukka on edessä ja kaiken lisäksi vielä niin matalalla, että se on kohdunsuulla. Toiseksi napanuorassa kulkee vain kaksi verisuonta normaalin kolmen sijaan. Tämä kerta oli siis sitä varten, että lääkäri tarkisti istukan nousseen ylöspäin ja pirpanan kasvavan normaalisti ja verisuonten toimivan kunnolla. Istukka olikin noussut 2,5-3cm kohdunsuulta ylöspäin joten se ei ole enää esteenä alatiesynnytykselle. Kaksi senttiä on rajana tälle. Pirpana on myöskin kasvanut normaalisti ja painoarvio olikin 1000-1100g ja veri kulki suonissa myös normaalisti. Siellä se makoili raivotarjonnassa ja jalat ja kädet oikean kyljen puolella. Siellä ne potkut on yleensä tuntuneetkin. (Säikähdän muuten usein kun pirpana alkaa liikkua tai potkia, en osaa sanoa miksi.) Sain vielä yhden ajan viikolle 36, mutta tämän käynnin tarkoituksesta minulla ei oikeastaan ole tietoa.

  Tällaista tällä kertaa. Seuraava käynti neuvolassa onkin vasta ensi vuoden puolella.

Koska kertoa raskaudesta

  Varmaan jokainen raskaana oleva nainen/pariskunta pohtii varsinkin raskauden alussa sitä, koska kertoa raskaudesta ja kenelle. Päätimme heti alussa, että odotamme viikolle 12 asti, eli juuri ensimmäisen kolmanneksen loppuun kun riskit keskenmenosta putoavat pienemmäksi. Itse olen lueskellut erilaisia foorumeita asiasta vaikka meidän kanta on ollut asiasta sama alusta asti. Moni on kertonut jo tosi aikaisessa vaiheessa viikoille 5-8, jolloin itse olisin myös halunnut kertoa, mutten halunnut/uskaltanut km riskin takia. Toisaalta jos kertoo aikaisemmin ja saakin keskenmenon niin silloin luultavasti on läheisiä tukemassa vaikeassa tilanteessa.

  Meillä kertomisen aika koitti viime viikonloppuna hieman aikaisemmin suunnitellusta, koska N on kauempana töissä, niin hänen täytyi saada eilinen päivä vapaaksi päästäkseen mukaan ultraan. Kerroimmekin asiasta tulevalle fammulle perjantaina ja tuleville faffalle, mummalle ja paapalle sitten lauantaina. Oikein positiiviset reaktiot tuli kaikkien suunnalta vaikka varmasti pienenä shokkinakin jokaiselle. Olen todella iloinen, että tulevat isovanhemmat ottivat asian hyvin, tämä lapsi on kaikille ensimmäinen lapsenlapsi. Omat siskoni olivat myös iloisia asiasta, kun taas N nuoremmat sisarukset eivät taida vielä tietää ja N isosisko oli kuulemma ilahtunut asiasta alkuun, mutta kuulin maanantaina, että sisko on "kiukutellut" asiasta jotain äidilleen. Keskiviikkona minulle selvisi, että N sisko on vihainen tästä minulle (tai jopa vihaa minua raskauden takia) ja ilmeisesti luulee, että lapsi olisi saanut alkunsa minun halujen/pyyntöjen/vaatimusten takia ja niimpä hän on myös poistanut minut fb kavereistaan. Tämä asia taas ihmetyttää minua, sillä hän ei tiedä kenen suunnalta ehdotukset lapsesta ovat lähteneet tai mitään muutakaan tilanteesta, joten hänellä ei ole edes oikeutta olla vihainen minulle.

  Joka tapauksessa olen todella iloinen, että meidän molempien vanhemmat ottivat asian todella hyvin ja kuulin myös, että minun äidinäiti oli todennut tämän olevan odotettavissa ja tätini onnitteli meitä myös.

  Nyt onkin kysymyksenä koska kertoa raskaudesta töissä.

12+3

  Meidän kotona saatiin iloisia uutisia melkein kaksi kuukautta sitten Hollannin reissun jälkeen, sillä tein raskaustestin johon ilmestyikin kaksi selvää viivaa, eli testi oli positiivinen. Täällä odotellaan siis perheenlisäystä tulevaksi kevääksi :)

  Täällä blogin puolella on myös tämän takia tullut vietettyä hiljaiseloa sillä mielessä on pyörinyt lähinnä kaikennäköistä raskauteen liittyvää tai ihan perus arjen meiningit niin ideat ovat olleet postauksien kanssa hieman hukassa. Nyt uskallankin kertoa asiasta tälläkin puolella kun ensimmäinen kolmannes on ohi ja keskenmenon riski pienentynyt huomattavasti.

  Meillä oli tänään toinen neuvolakäynti johon sisältyi lääkärintarkastus. Kyllä lääkäri yritti sydämen sykkeen saada kuuluviin, mutta ei sitä löytynyt  joten onneksi meillä oli sen jälkeen oli nt-ultra (sain ultrassa kuulla, että minulla on kallistunut kohtu niin ei varmaan sen takia sykettä löytynyt dopplerilla). Siellä se pirpana vaan nukkui ultrauksen ajan ja pääsimmekin joka tapauksessa näkemään sydämen sykkeen. Sikiö vastasi viikkoja ja kaikki on niinkuin pitääkin tässä vaiheessa. Niskaturvotusta on vain 1,3mm ja meidän pirpanalla on pituutta 5,8cm.

 

Siellä se pikkuinen köllöttelee :)